Taloudelliset näkymät synkkenevät. Pellervon taloustutkimus (PTT) julkisti vastikään arvionsa, jonka mukaan Eurooppaa kohtaa ensi vuonna uusi taantuma. Samalla Suomen julkinen velkakello tikittää. Netin keskustelupalstoilla ihmiset paasaavat ylivelkaantumisesta ja ennustavat uutta romahdusta. Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen pääjohtajaa (entistä Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajaa) Jaakko Kianderia syytellään maanpetturiksi ja rötösherraksi, kun hän kerran sanoi haastattelussa, ettei valtionvelkaa tarvitse maksaa takaisin. On aika luoda katsaus siihen, mikä on Suomen julkisen talouden velkaantumisen todellinen tila.
Kun tarkastellaan velkaantumista, pitää erottaa absoluuttinen velka ja velan suhde BKT:hen. Absoluuttinen velka ei sinänsä kerro paljoakaan: tuskin Suomen nykyinen velka tuntuisi missään esim. USA:n mittakaavassa. Sen sijaan oleellinen on velan suhde BKT:hen, eli valtiossa vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvoon. Se kertoo todellisen velkaantumisasteen ja samalla velanmaksukyvyn. Tämän takia yllä esitetty velkakello on huono mittari: BKT:lla on talouskasvun myötä taipumus kasvaa trendinomaisesti, jolloin absoluuttisen velan merkitys vähenee hiljalleen. Vaikutusta tehostaa lisäksi inflaatio, eli hintojen jatkuva nousu, joka ostovoiman lisäksi nakertaa myös velan arvoa. Nämä tekijät yhdessä tarkoittavat sitä, että absoluuttisen velan reaalinen merkitys vähenee jatkuvasti. Valtionvelkaa ei myöskään tule sekoittaa yksityisen kansalaisen velkaan. Yksittäinen ihminen ennen pitkään kuolee pois, jonka takia useimmat velkajärjestelyt vaativat velan poismaksua suhteellisen nopeasti. Valtioilla tällaisia velvoitteita ei ole, sillä valtion on mahdollista korvata vanha velka uudella. Juuri tätä Jaakko Kiander tarkoitti sanoessaan, ettei valtion velkaa tarvitse maksaa pois – riittää, että maksetaan korot ja annetaan ajan hoitaa loput. Esimerkkinä hän käytti Napoleonin aikaista Iso-Britannian valtionvelkaa, jonka arvo nykyrahassa on varsin mitätön.
Miksi valtiot ylipäänsä ottavat velkaa? Siihen on toki monia syitä, mutta taloudellisesti huonoina aikoina maltillinen velanotto on järkevän talouspolitiikan kannalta lähes välttämätöntä, sillä valtion tulot pienevät ja kulut kasvavat väliaikaisesti. Tällöin valtion on pakko joko ottaa velkaa tai sitten tehdä leikkauksia tai korottaa verotusta – kumpaakin jälkimmäistä pidetään ”myötäsyklisinä” lamaa ennestään pahentavana toimena. Siksi lähes kaikki valtiot yleensä päättävät velkaantua taloudellisesti huonoina aikoina. Jokainen tosin varmasti ymmärtää, ettei velan BKT-osuus voi kasvaa jatkuvasti – sekä heikkoina että vahvoina aikoina. Muuten käy niin kuin Kreikassa ja sijoittajat menettävät luottamuksensa valtion joukkovelkakirjoihin. Velasta maksettavat korot nousevat ja ylivelkaantunut valtio ajautuu rahoituskriisiin. No mikä sitten on Suomen tilanne? Tilastokeskuksesta löytyy näppärä taulukko Suomen velkaantumisesta vuodesta 1990 eteenpäin. Aiempi informaatio ei oikeastaan ole edes relevanttia, sillä sitä ennen Suomen velka-aste on ollut hyvin stabiili ja alhainen. Tästä kuvaaja alla:
Kuten näemme, sekä Suomen valtion että muiden julkisyhteisöjen velka räjähti 90-luvun laman aikana. Suomi oli tätä ennen lähes velaton maa, mutta lama kasvatti Suomen valtionvelan BKT-osuuden yli 66% BKT:stä. Muutos oli valtava, mutta sen jälkeen trendi on ollut alaspäin. Muutoksien dramaattisuutta tosin ylikorostaa hieman velan BKT-osuuden mittaus, sillä lama aikana BKT väliaikaisesti notkahtaa (kuten käyrän loppupäästä huomaa). Tämä saa velan BKT-osuuden näyttämään suuremmalta kuin mitä se pitkällä aikavälillä onkaan. Siitäkin huolimatta Tilastokeskuksen taulukko antaa meille varsin hyvän kuvan velkakehityksestä ja siitä, mihin ollaan menossa. Aivan viimeisimpien vuosien taantuma on kasvattanut julkisen velan BKT-osuutta, mutta kuitenkin verrattain maltillisesti verrattuna 90-lukuun tai esimerkiksi Irlannin nykytilanteeseen, jossa velan määrä on moninkertaistunut.
Kun verrataan muihin länsimaihin, kuuluu Suomi vähiten velkaantuneiden maiden joukkoon. Siksi Suomen valtio maksaakin veloistaan yhtä EU:n alhaisimmista koroista, vain hieman enemmän kuin erityisen luotettavana pidetty Saksa. Suomen valtionvelka on pysynyt viime vuosikymmenellä n. 40% tuntumassa BKT:stä. Vertailun vuoksi se on Japanissa 198%, Italiassa 119%, Saksassa 83%, Iso-Britanniassa 76%, Ranskassa 62% ja USA:ssa 62%. Tätä ei kuitenkaan pidä ryhtyä pitämään itsestäänselvyytenä, sillä valtiot ovat ennenkin ylivelkaantuneet hyvin lyhyessä ajassa. Suomen tulee edelleen kasvukausien aikana aktiivisesti pyrkiä vähentämään valtionvelkaansa sekä muiden julkisyhteisöjen velkaa, mutta puheet ylivelkaantumisesta ovat kyllä kaikilla mittareilla täysin liioiteltuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti