Euroopan pyhä integraatio ja pankkikriisi

Elämme todellakin mielenkiintoisia aikoja. Pankkien luottamuskriisistä liikkeelle lähtenyt lama on ajanut Kreikan selvitystilaan ja nyt Irlannista kuulunut samanlaisia kaikuja. EU-maat ovat luvanneet tukensa sekä Kreikalle, että Irlannille. Irlanti on luvannut sitoutua tiukkaan säästökuuriin ja laittaa taloutensa kuntoon. Irlanti kuitenkin tarvitsee tukea pelastaakseen selvitystilaan joutuneet pankkinsa ja siihen EU-maat ovat luvanneet tukensa.

Lähtökohtaisesti kannatan pankkien tukemista kriisitilanteissa. Mikäli pankkijärjestelmä jossain maassa kaatuu, niin silloin romahtaa myös muu talous ja monet ihmiset menettävät sekä työpaikkansa että säästönsä. EU:lle tämä on kuitenkin selvä koetinkivi. EU ei halua minkään jäsenvaltionsa talouden romahtavan, sillä muuten negatiivinen shokki leviäisi väistämättä kaikkiin EU-maihin. EU ei kuitenkaan voi loputtomasti tukea heikosti talouttaan hoitaneita valtioita. Mikäli sijoittajien epäluottamus saa aikaan romahduksen myöskin heikossa jamassa olevassa Espanjassa, on koko EU:n olemassaolo uhattuna. Espanja on liian suuri talous ulkopuolisten pelastettavaksi.

Järjestely aiheuttaa myös muita ongelmia. On riskinä, että sijoittajat tuudittautuvat jatkossa uskoon, että taloudellisen romahduksen tilanteessa he saavat joka talouksessa rahansa takaisin valtioiden tukina, oli riski mikä hyvänsä. Siksi nykyisen kriisin jälkeen onkin EU:ssa vakavasti pohdittava, mikä sen rooli on rahoitusmarkkinoilla ja mikä on EU:n tulevaisuus ylipäänsä. Mikäli EU aikoo jatkaa tukipolitiikaansa, on sen kyettävä luomaan pankeille uusia EU:n laajuisia vakavaraisuusvaateita ja tiukennettava stressitestejä. Lisäksi EU:n on tiukennettava kasvu- ja vakaussopimuksensa valvontaa. Tällä hetkellä ns. "PIIGS-maat", eli Portugali, Italia, Irlanti, Kreikka ja Espanja ovat hoitaneet talouttaan leväperäisesti, vääristelleet talouslukemiaan ja velkaantuneet kasvukaudesta huolimatta. Epäilemättä ongelmat ovat syvällä hallinnossa ja yhteiskunnallisissa rakenteissa, mutta mikäli nämä valtiot eivät hoida talouttaan, joutuvat erityisesti muut euroalueen maat maksumiehiksi euron arvon vääristymisen myötä. Euroon siirtyessä suurin riski olivat mahdolliset "epäsymmetriset shokit", joissa erisuuntainen talouskehitys eri euromaissa johtaa tilanteeseen, jossa euron arvo ei heijastakkaan euromaiden taloudellista tilannetta. Toistaiseksi kyseisiltä shokeilta on vältytty, mutta mikäli PIIGS-maat eivät saa talouttaan kuntoon, on todennäköistä, että euron arvo tulee vääristymään. Tämä taas johtaa siihen, että euron arvo ei jousta taloussuhdanteiden mukaan, mikä hankaloittaa mm. ulkomaankauppaa ja vaikeuttaa toipumista taloudellisista taantumista. Tämä ei olisi pitkällä aikavälillä kenenkään etu.

Taloustieteen tuoreimman nobelistin ja uuskeynesiläisen koulukunnan edustajan Paul Krugmanin mukaan euroalue ei välttämättä ole optimaalinen valuutta-alue euromaiden talouksien erilaisten rakenteen vuoksi. Nykyisestä kriisistä toipuminen näyttää, onnistuuko EU ja euroalue säilyttämään vakautensa vai joudutaan rakenteita purkamaan perin pohjin. Varmaa on joka tapauksessa se, ettei EU voi jatkaa samaa menoaan talouden käännyttyä nousuun muuttamatta suhtautumistaan pankkisääntelyyn ja PIIGS-maiden jatkuvaan velkaantumiseen. EU:n on vihdoin ryhdyttävä valvomaan kasvu- ja vakaussopimuksen noudattamista.