 |
| tobin bird |
EU:n ydinmaat Saksa ja Ranska ovat parin viime viikon aikana
pyrkineet saamaan kasaan joukon muita EU-maita valmistelemaan yhteisen
rahoitusmarkkinaveron käyttöönottamista. Tällä hetkellä mukaan on lupautunut 11
EU-maata. Suomessa aihe on aiheuttanut runsaasti julkista polemiikkia: pankit
ovat älähtäneet toiminnan karkaamisesta Ruotsiin, ja hallitus on jakaantunut
asiassa kahtia: SDP kannattaa ja kokoomus vastustaa. Lisäksi eläkevakuutustahot
ovat esittäneet huikeita lukuja ko. veron vaikutuksista eläkevakuutusmaksuihin.
Toisaalta kyseessä on vero, jota lukuisat ekonomistit ovat jo pitkään
odottaneet.
Kysehän on siis ns. Tobin-Spahn-verosta. Veron tarkoituksena
on verottaa joukkovelkakirjojen pääomaliikkeitä 0,1 % ja johdannaisten 0,01 %
per transaktio. Ideana on hillitä tarpeetonta ja haitallista spekulaatiota
(lyhytaikaista suurten pääomien siirtelyä paikasta toiseen) ja täten lisätä
talousjärjestelmän vakautta ja hillitä ylikuumenemisia. Samalla vero ehkäisee
uusien lamojen syntyä. Vero itsessään on mitättömän pieni yksittäiselle
sijoitukselle, mutta kertautuu kohtalaisesti, mikäli rahavarantoja siirrellään
aktiivisesti, eli harjoitetaan päiväkohtaista kauppaa. Verona Tobin-Spahn-vero
on äärimmäisen tehokas: sillä saadaan samaan aikaan kerättyä varoja sekä ohjattua
sijoitustoimintaa yhteiskunnalle edulliseen suuntaan. Vero on myös niitä
harvoja keinoja, joilla kansallisvaltiot voivat pyrkiä hallitsemaan globaalia
taloutta.
Rahoitusmarkkinaveron kritiikki liittyy pääasiassa
päiväkohtaisen kaupan kustannuksiin: pankit ja eläkevakuutusyhtiöt pelkäävät
aktiivisen salkunhoidon aiheuttamia kustannuksia ja uhkailevat toiminnan
siirtämisellä ulkomaille. Sen verran täytyy kuitenkin ampua huhuja alas, ettei
mikään pankki varmasti aio koko toimintaansa minnekään siirtää 0,1 % veron
takia. OP:n pääjohtaja Reijo Karhisen mukaan OP:n osalta kyse olisi vain
muutamista ihmisistä.
Pankit valittavat, koska kyse on heidän voitoistaan. Itse epäilen myös
eläkevakuutusyhtiöiden lausuntoja liioitelluiksi. Epäilen siksi, että varmasti
eläkevakuutusyhtiötkin muuttaisivat sijoituskäytäntöjään passiivisen
pitkäaikaisen sijoittelun suuntaan veron astuessa voimaan – ja juuri tämähän on
koko veron tarkoitus. Lisäksi kokonaan keskustelematta on, että koskeeko koko
vero eläkevakuutusyhtiöitä lainkaan. Suomen kannalta asia on olennainen, sillä
Suomessa on EU:n ainut täysin rahastoihin perustuva eläkejärjestelmä.
Rahoitusmarkkinaveron suurin haaste on siinä, että sen
käyttöönotto houkuttelee joitain maita jäämään vapaamatkustajiksi ja
pörssiveroparatiiseiksi veroa soveltavien maiden keskellä. Nämä maat
epäilemättä voisivat hyötyä siitä, että saisivat yksinoikeuden kansainväliseen verottomaan
spekulatiiviseen kauppaan. Kokonaisuuden kannalta tämä on ongelmallista, sillä
spekulaation kitkeminen olisi koko maailmantalouden etu. Suomen kannalta
ongelma lienee lähinnä Ruotsi, sillä suurin osa Suomen pankkitoiminnasta on jo
nyt yleispohjoismaisten yhtiöiden hallussa. Ruotsi taas ei ole ilmaissut
kiinnostustaan osallistua veron toimeenpanoon millään lailla – mikä lienee
oikeistohallituksen siunaus.
Väitän, että ongelmista huolimatta rahoitusmarkkinaveron
toteen saattaminen on Suomen pitkän aikavälin etujen mukaista. Akuutein ongelma
on tiettyjen spekulatiivisimpien rahoitusinstrumenttien siirtyminen Ruotsiin.
Kuitenkin pitkällä aikavälillä, kun rahoitusmarkkinavero saatetaan voimaan koko
EU:n alueella, tulee tämä ongelma katoamaan. Mikäli Suomi nyt jättäytyy veron ulkopuolelle,
emme pääse mukaan vaikuttamaan siihen, että koskeeko vero
eläkevakuutusrahastoja vai ei. Jos Suomi lähtee mukaan tässä vaiheessa, jossa
jokainen maa on äärimmäisen arvokas lisä veron toimivuuteen, uskon että Suomi
voi neuvotella lopulliseen veroon itselleen edulliset ehdot. Jos jättäydymme
ulkopuolelle, tätä mahdollisuutta ei koskaan tule. Ennen pitkää voidaan joka
tapauksessa tulla siihen lopputulokseen, että vero joudutaan kuitenkin
maksamaan, mikäli aiotaan sijoittaa EU:n alueella - vaikkei Suomi veroon
kuuluisikaan. Saksa kyllä kerää veron omaan maahansa kohdistuvista
pääomaliikkeistä, kuului Suomi veron piiriin tai ei. Tulevaisuudessa on
hyvinkin mahdollista, että vero tullaan ottamaan kaikesta euroissa tapahtuvasta
valuuttakaupasta, jolloin pankin sijoitusmaalla ei ole enää merkitystä. Ideaaleintahan
toki olisi sopia verosta kerralla koko EU:n tasolla tai laajemminkin, mutta se
ei taida olla poliittisesti mahdollista.
En voi kiistää, etteikö asia olisi myös ideologinen: aina
voi sanoa, että minä en tee mitään ennen kuin kaikki muut. Sama ilmiö näkyy
voimakkaasti poliittisessa keskustelussa ilmastonmuutoksen torjunnasta.
Kuitenkin, jonkun täytyy joskus myös olla ensimmäinen. Mielestäni Suomen
kannalta paras sauma on nyt 11 muun EU-maan rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti