Miehisyys 2000-luvulla

Ei huolta, tämä kirjoitus ei käsittele Henry Laasasta.

Kenellekään ei silti liene epäselvää, että naisten asema yhteiskunnassa on käynyt läpi valtavan murroksen 1900-luvulla. Muutos on tapahtunut asenteiden lisäksi myös taloudessa: naiset ovat astuneet työelämään ja kehitys on kulkenut ongelmista huolimatta jatkuvasti kohti työelämän tasa-arvoistumista. Taustalla on ollut laajempi taloudellinen muutos yhteiskunnassa, jossa naisten panos kotityössä ei ole enää niin korvaamaton ja välttämätön kuin se oli vielä 1900-luvun alussa. Samalla fyysisen työn merkitys ansiotyössä on vähentynyt ja naiset ovat ohittaneet miehet korkeakoulutuksessa. Tämä kehitys on johtanut sukupuoliroolien murrokseen, mikä on näkynyt erityisesti naiseuden käsityksen murroksena. Moderni nainen kykenee samaan mihin mieskin, ja on lisäksi feminiini ja itsenäinen. Naiset ovat lähteneet rohkeasti muuttamaan yhteiskunnan käsitystä naiseudesta ja liittämään sen osaksi yhteiskunnan modernisaatiota.

Mitä on sillä aikaa käynyt miehille?

Siinä, missä naiseus on pyrkinyt muuttumaan ja löytämään uusia merkityksiä, on käsitys miehestä muuttunut lopunperin varsin vähän viimeisen 100 vuoden aikana. Oikeastaan muutos on tapahtunut vain vastauksena naisten aseman muutokseen: koska naiset ovat tulleet perheen elättäjiksi miesten rinnalle, on miesten täytynyt vetäytyä ainoan elättäjän roolista. Kuitenkin itse käsitys miehisyydestä on muuttunut vain vähän. Kukaan (tai ainakaan kovin moni) ei enää odota naisen ottavan täyttä vastuuta kodinhoidosta ja perheestä. Kovinkaan moni ei vaadi naista heti 18-vuotiaana avioon ja perustamaan perhettä. 2000-luvun nainen on vapaa harrastamaan irtosuhteita ja keskittymään urakehitykseensä, mikäli hän niin haluaa.

Kuitenkin vuonna 2012 mieheltä odotetaan aika pitkälti samaa kuin vuonna 1900: vakaita tuloja ja asemaa työelämässä, parisuhdetta, tarvittaessa kykyä elättää perhettä, aseellista maanpuolustusta, fyysistä vahvuutta sekä perinteistä jämäkkyyttä ja miehisyyttä.

Kuitenkaan modernissa yhteiskunnassa kaikki miehet eivät kykene sopeutumaan perinteiseen muottiin. Samaan aikaan, kun menestys työelämässä nähdään naiselle mahdollisena elämänpolkuna, ja vaaditaan naisille tasaveroista asemaa työelämässä kuin miehille, vaaditaan silti edelleen mieheltä enemmän tai vähemmän menestyksekästä urapolkua. Tässä on se ristiriita, että kun naiset entistä voimakkaammin ottavat valtaa työelämässä (mikä on mielestäni positiivinen asia) ei voi olla niin, että samalla jokaiselta mieheltä sanattomasti vaaditaan korkeaa statusta. Naisten lisätessä panostaan työelämässä ei voida enää vaatia, että jokainen mies asettaisi työelämälle samanlaisen panoksen kuin 1900-luvulla. Samoin ei mielestäni nykynaisten tulisi vaatia parisuhteessakaan, että miehellä täytyy aina olla vähintään yhtä korkea asema koulutuksessa tai työelämässä kuin naisella (mikä ainakin kyselyjen mukaan usein on asian laita). Tai voihan sitä vaatia, mutta sitten pitää olla varautunut elämään ilman miestä tai lakata vaatimasta tasa-arvoa työelämään.

Millainen olisi sitten miehen rooli 2000-luvulla? Nähdäkseni naisten laajamittainen mobilisoituminen työelämään, sekä samanaikainen vuosittaisen työajan väheneminen, mahdollistavat miehille entistä laajemman panostuksen lastenkasvatukseen, kodinhoitoon ja miksei myös vapaa-aikaan. Osittain esimerkkejä tällaisesta kehityksestä on jo havaittavissa, ja monet miehet ovatkin löytäneet innostuksen esimerkiksi ruuanlaitosta. Vaikkei minulla asiasta mitään tilastotietoa olekaan, niin uskon että ”isä ei ole koskaan kotona” tulee jatkossa olemaan lapselle harvinaisempi kohtalo kuin vielä 80–90-luvulla. Ainakin toivon kovasti niin.

Samalla, kun miehen rooli muuttuu työelämässä, olettaisin roolin muuttuvan myös muilla elämän osa-alueilla. Entisaikaan miehen tuli olla kova ja vahva, mahdollisesti muiden piirteiden kustannuksella, sillä nämä piirteet turvasivat parhaiten perheen elannon. Nykyään vaatimukset ovat toiset. Sosiologisella jargonilla asiaa voisi kuvata siirtymisellä maskuliinisuudesta post-maskuliinisuuteen. Post-maskuliini mies voi panostaa laajemmin esim. tyyliin, estetiikkaan, kirjallisuuteen tai muihin vaihtoehtoisiin elämänsisältöihin. Post-maskuliini mies voi olla elämässään menestynyt, vaikkei täyttäisikään perinteisen maskuliinisuuden tuntomerkkejä henkisesti, fyysisesti tai statuksenkaan osalta. Esimerkiksi keskinkertaisilla kuukausiansioilla elävä suosittu muotibloggaaja saattaa olla elämässään hyvinkin menestynyt, sillä hän pystyy määräämään itse omasta työstään ja elämästään, sekä omaa laajan sosiaalisen verkoston. Perinteisillä mittareilla kaikki maskuliinisuus on hänestä kuitenkin varsin kaukana.

Mielestäni miesten itsensä olisi kyettävä murtamaan vanhentuneet käsitykset sukupuoliroolista samalla tavalla kuin naiset menestyksekkäästi ovat purkaneet käsityksiä naisen roolista läpi 1900-luvun. Olisiko nyt 2000-luvulla miesten aika käydä läpi vastaava muutos? Milloin Suomeen perustetaan lukuisten naistenlehtien rinnalle miehille suunnattu lifestyle-lehti?