Klassinen oikeistolainen argumentti on, että vasemmisto
vastustaa tuloeroja siksi, että ollaan kateellisia naapurin hyvinvoinnista.
Tästä näkökulmasta tuloja tasaava sosiaalipolitiikka on helppo leimata
enemmistön diktatuuriksi ja ahneen materialistiseksi oman edun tavoitteluksi.
Oikeistossa väitetään, ettei naapurin menestys ole sinulta pois ja vaatimukset
tuloerojen tasaukseen johtuvat vain kateudesta. Itse taas väitän, että asia on
juuri päinvastoin. Hyödyn näkökulmasta naapurin menestys on minulta pois.
Talous ei ole nollasummapeliä, se on selvä. On mahdollista
löytää ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia. Siitä huolimatta ajatus, ettei
ympäröivän yhteiskunnan elintason kasvu vaikuttaisi yksilöön millään tavalla,
on karkeasti väärä. Syyt ovat sekä taloudellisia että sosiologisia. Esitän
seuraavan esimerkin avulla, miksi näin on. Mikäli oikeistolaisten argumentti
pitäisi paikkaansa, henkilön X (olkoon nyt Pertti) hyötytason tulisi säilyä
muuttumattomana hänen tulotasonsa pysyessä vakiona (inflaatio huomioon ottaen) –
riippumatta siitä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu.
Jotta esimerkki olisi helpompi ymmärtää, sijoitan sen
menneisyyteen. Kuvitellaan, että Pertti eli 60 vuotta sitten. Pertti on lähiön
rintamamiestalossa asuva kaupunkilainen, joka lämmittää asuntonsa puulla.
Pertti matkustaa lomilla junalla tapaamaan sukulaisia maaseudulle. Autoon
Pertillä ei ole varaa, sillä Pertti on pienituloinen ja lapsetkin pitää
ruokkia.
Maailma ei kuitenkaan säily muuttumattomana. Suomessa
tapahtuu merkittävää kehitystä ja talouskasvua, jonka seurauksena suomalaiset
palkat nousevat ja varallisuus kasvaa. Paitsi Pertin. Mutta Pertti ei ole
kateellista sorttia, Pertti on tyytyväinen omaan elintasoonsa ja nauttii
ystäviensä seurasta. Pian Pertti kuitenkin huomaa, ettei puuhaketta enää myydä
tavallisissa kaupoissa. Junalla ei enää pääsekään sukulaisiin, sillä junat
lakkaavat pysähtymästä maaseudun pienillä asemilla. Tämä siksi, että
junaliikenteen kysyntä on vähentynyt ihmisten hankkiessa henkilöautoja (joihin
Pertillä ei edelleenkään ole varaa). Pertti joutuu vaihtamaan junan bussiin,
jolla matka kestää tuplasti kauemmin. Puuhakkeen Pertti joutuu ostamaan
kauempaa erikoisliikkeestä kalliimmalla. Puuhakkeen hinta on noussut enemmän
suhteessa muihin tuotteisiin, sillä suurin osa suomalaisista on siirtynyt
öljylämmitykseen. Öljylämmitys tulisi kuitenkin Pertille liian kalliiksi.
Mutta Pertti ei pienistä masennu. Pertti tykkää edelleen
viettää iltaa ystäviensä seurassa. Pian nämä ystävät alkavat kuitenkin käydä
elokuvissa (joihin yllätys yllätys, Pertillä ei ole varaa) ja hankkia muitakin
entistä kalliimpia harrastuksia. Pertin ystävien palkkataso on noussut, mikä
näkyy myös heidän vapaa-ajanvietossaan. Pian Pertti huomaa viettävänsä entistä
vähemmän aikaa ystäviensä kanssa, sillä hänellä ei ole varaa samoihin
harrastuksiin kuin heillä. Pertti alkaa lämmöllä muistella aikaa, jolloin
kaikilla muillakin meni kuta kuinkin samoin kuin Pertillä.
Mutta Pertillä ei ole mitään syytä olla kateellinen. Onhan hänen
inflaatiolla korjattu tulotasonsa aivan sama kuin ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti