Pohdintaa lasikatosta: onko syrjintä työmarkkinoilla asteittaista?

Tämä tulee nyt vähän myöhässä omien kiireideni takia. Kuitenkin noin kuukausi sitten pysähdyin pohtimaan USA:n hallinnon tuoreita ministerinimityksiä. Kritiikin kohteena oli naisten vähäinen määrä huippupaikoilla. Sitten ryhdyin miettimään vaihtoehtoja: keitä potentiaalisia ministeriainesta olevia demokraattinaisia tällä hetkellä on USA:n politiikan huipulla? YK-lähettiläs Susan Ricen vetäytymisen jälkeen ei kovin montaa. Obamalla ei ollut paljoa vaihtoehtoja poliittisesti tiukassa tilanteessa.

Käännetään esimerkki yritysmaailmaan. Kun eteneminen uralla tapahtuu käytännössä asteittain, valitaan seuraavalle portaalle ylennettävät aine edellisen portaan työntekijöiden joukosta. Oletetaan, että erinäisten kulttuuristen ja muiden tekijöiden (mm. aikaisemmin mainitsemani lastenhoidon piilokustannukset) takia naisia syrjitään ylennystilanteessa 45-55 suhteessa miehiin, mikä ei edes kuulosta järin pahalta. Eli siis tasapainoisessa tilanteessa 55 % todennäköisyydellä valitaan mies. Päätyykö huippupaikoille tällöin naisia 45 % ja miehiä 55 %? Mikäli yleneminen tapahtuu asteittain, on ero huipulla huomattavasti jyrkempi.

Kuvitellaan, että yrityksen X hierarkiassa on seitsemän porrasta, joista alimmalla työskentelee miehiä ja naisia yhtä paljon. Oletetaan lisäksi, että ylennettyjen tilalle palkataan aina uudet työntekijät. Jos naisia syrjitään 45-55 suhteessa miehiin jokaisessa ylennystilanteessa, näyttäisi sukupuolirakenne seuraavalta:

1. porras: naisia 50 %

2. porras: naisia 45 %

3. porras: naisia 41 %

4. porras: naisia 36 %

5. porras: naisia 33 %

6. porras: naisia 30 %

7. porras: naisia 27 %

Tulos ei ole järin epärealistinen huippupaikkojen osalta. Suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia on 26 %. Tällä mallinnuksella, jossa yrityshierarkiassa on 7 porrasta ja syrjintäaste on 5 prosenttia, saavutettiin tulos, jossa huipulla naisia on vain 27 %. Pitäisikö lasikaton sijaan puhuakin asteittaisesta syrjinnästä? Valitettavasti en kyennyt löytämään tarkempaa dataa sukupuolten välisestä sijoittumisesta suomalaisen yrityshierarkian keskivaiheilla, mutta yllä oleva mallinnus vaikuttaa silti varsin uskottavalta.

Mitä tästä sitten pitäisi oppia? Mikäli työsyrjintä on todella asteittaista, voivat hyvinkin pienet syrjintäkannustimet, kuten erot työnantajiin kohdistuvissa lastenhoidon kustannuksissa sukupuolten välillä, johtaa suuriin sukupuolieroihin hierarkian huipulla. Se ei ole ongelma vain tasa-arvon kannalta, vaan on myös suuri riski, että jotkin näkökulmat tärkeisiin päätöksiin jätetään huomiotta, mikäli jakauma on hyvin vinoutunut.