Insinööriajot kallistuivat vuodenvaihteessa 40%, koska ajokokeen järjestäminen kilpailutettiin ja tarjouskilpaan osallistui vain yksi yritys - tarjouksella joka on 40% nykyhintaa korkeampi. Lain mukaan julkisen sektorin järjestäessä tarjouskilvan, on sen pakko hyväksyä paras tarjous. Tässä tapauksessa se paras oli vain huomattavasti julkista vaihtoehtoa kalliimpi. Idiootit.
Ylipäänsä kaikessa julkisen sektorin hallinnossa ja siihen liittyvässä lainsäädännössä tulisi ymmärtää, ettei julkinen sektori toimi samalla lailla kuin yksityinen yritys: sillä on eri tavoitteet ja se toimii erilaisilla lainalaisuuksilla. Tieteessäkin ne on erotettu liiketaloustieteeseen ja kansantaloustieteeseen. Viime aikoina Suomessa on entistä enemmän yritetty johtaa julkista sektria yksityisen sektorin keinoilla. On puhuttu tulosjohtamisesta ja yksityistämisestä. Ei kuitenkaan ole aina ymmärretty, etteivät yritysmaailmasta kopioidut käytännöt aina sovi julkisiin palveluihin. Julkinen sektori nimittäin saa "voittonsa", ei palveluiden käyttämisestä, vaan laadukkaista tasapuolista palveluista ja niiden yhteiskunnalle aiheuttamista positiivisista ulkoisvaikutuksista, mikä taas lisää pitkällä aikavälillä myös verotuloja.
Ongelma on siis ennen kaikkea rakenteellinen: se juontuu julkisen hallinon johtamisen periaatteista, jotka eivät julkiseen hallintoon sovellu. Seurauksena ovat lukuisat ongelmat julkisella sektorilla: mm. terveydenhuollossa, VR:llä ja nyttemmin insinööriajojen yksityistämisessä. Syyt, joiden takia liike-elämän johtomallit eivät julkiselle puolelle sellaisenaan sovellu voidaan helposti listata:
1. Voiton määräytyminen eri tavalla (verotuksesta, ei palveluiden käytöstä)
2. Yksityinen monopolin on taloudellisesti yhteiskunnalle ongelmallisempi kuin julkinen monopoli (vrt. edellinen kirjoitus)
3. Julkisen järjestelmän hinnoittelussa voidaan ottaa huomioon ulkoisvaikutukset paremmin kuin yksityisessä ratkaisussa
4. Kilpailutettaessa kaikki julkinen toiminta joudutaan samalla luopumaan keskitetyn yhteistyön tuomista synergiaeduista. Erikoistuminen on yksityisessä taloudessa lähes aina kannattavaa kohdan 1 takia, mutta julkisella puolella tämä yhtälö ei enää päde. Julkisten organisaatioiden keskinäinen kilpailu johtaa helposti siihen, ettei yhteisestä edustä enää välitetä, mikä aiheuttaa järjestelmälle ylimääräisiä kuluja. Se johtaa absurdeihin tilanteisiin, joissa julkishallinnon toimijoiden säästöt siirtyvät kuluina muille yksiköille - tai pahimmassa tapauksessa oikeusturvaongelmiin, kuten varsin yleisiin tilanteisiin, joissa yksiköillä ei todellisuudessa ole varaa maksaa lainmukaisia velvotteitaan esim. siviilipalvelusmiehille.
Sen sijaan, että julkisen sektorin tehokkuutta haetaan liike-elämän malleista, tulisi julkiselle sektorille luoda kokonaan oma hallintomalli, jossa otettaisiin huomioon julkisen sektorin erityislaatuisuus ja painotettaisiin pitkän aikavälin etuja. Kannustinjärjestelmien tulisi kannustaa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja laatuun suorituskertojen määrän tai halpuuden sijaan. Esim. terveydenhuollossa paras julkinen palvelu ei ole mahdollisimman monta mahdollisimman halpaa hoitotoimenpidettä, vaan terve ihminen. Lisäksi kannattaisi myös huomioida, ettei yksityistämisvimmassa luoda yksityisiä monopoleja, jotka nostavat palvelun hintaa julkisen sektorin tasapainohintaa korkeammaksi, kuten inssiajojen tapauksessa. Joskus julkinen onkin halvempi kuin yksityinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti