Kovemmat vankeusrangaistukset?

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että äänestäjät toivovat kansanedustajaehdokkaiden ajavan kovempia vankeusrangaistuksia. Tämä asenne tuntuu olevan hyvin monella: rikollisille pidemmät rangaistukset ja vankilat ankeiksi luoliksi ja vielä mielellään kuolemanrangaistukset pahimmille rötöstelijöille. Kysytään, miksi vangit saavat opiskella vankeusaikanaan ja miksi heillä on virikkeitä, kuten kirjoja ja televisioita. Vaaditaan suljettuja vankiloita avovankiloiden sijaan ja vankiloista mahdollisimman epämiellyttäviä paikkoja. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, hyödyttäisikö se yhteiskuntaa millään tasolla.

Samaan ääneen nämä äänestäjät vaativat Helsingin Sanomien mukaan julkisen sektorin menojen leikkausta. Vankeusrangaistusten pidentäminen ei tätä asiaa ainakaan auta. Lisäksi on hyvä palauttaa tässä vaiheessa mieleen, mikä onkaan oikeuslaitoksen tehtävä yhteiskunnassa: rikosten ehkäisy ja rikollisten integroiminen takaisin yhteiskuntaan. Empiirisellä tutkimuksella ei ole havaittu korrelaatiota rangaistusten kovuuden ja rikollisuusasteen välillä. Kyllähän sen arkijärjelläkin ymmärtää - ei ihminen ajattele kiinnijäämistä silloin kun tekee rikoksen. Jos ajattelisi, tuskin hän sitä tekisi. Vankeusrangaistusten pituudella ei ole siis oleellista merkitystä rikollisuuden ehkäisyn kannalta., vaan lähinnä eri rangaistusten suhteella toisiinsa. Raiskauksista esim. on Suomessa liian lyhyet tuomiot suhteessa mm. pahoinpitelyyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rangaistukset keskimäärin olisivat liian lyhyitä. Toinen juttu on sitten ne muutamat harvat psykopaatit, jotka jatkavat rikosten tekemistä joka tapauksessa aina vapauduttuaan. Nämä tapaukset kuuluvat kuitenkin ennemmin mielisairaalan suljetulle osastolle, eivätkä kuulu tähän keskusteluun. Huomionarvoista on myös se, että elinkautisten keskimääräinen suoritusaika on parin viimeisen presidentin aikana kasvanut keskimäärin n. 4 vuodella.

Entä sitten vankiloiden olot? Eikös se ole epäoikeudenmukaista, että rikolliset saavat kaiken aiheuttamansa kärsimyksen jälkeen elellä mukavasti avovankiloissa ja käydä vielä välillä lomilla? Oikeuslaitos ei kuitenkaan ole kostolaitos. Oikeuslaitoksen toinen tehtävä on sopeuttaa rikolliset takaisin yhteiskuntaan, mitä eivät ainakaan auta epäinhimilliset vankilaolosuhteet, joissa vangeilla ei ole muuta tekemistä kuin tapella keskenään ja mennä entistä syvemmälle omiin ongelmiinsa. Sellainen ympäristö ei auta palaamaan takaisin normaaliin elämään, vaan enemminkin edesauttaa tulevaa häiriökäyttäytymistä. Siksi on hyvä, että vankiloissa on myös virikkeitä ja että ne eivät ole ihmisen psyykkeelle haitallisia paikkoja. Avovankilat myös tulevat huomattavasti suljettuja vankiloita halvemmiksi. Muistutan edelleen, että sieltä kyllä lentää pian suljettuun vankilaan, jos ei kykene elämään ihmisiksi tai yrittää paeta.

Mutta eivätkö kuolemanrangaistukset ratkaisisi kaikki ongelmat? Nirri pois, niin eipähän ainakaan uusita rikosta. Helppoa ja halpaa, kunhan ei liian kalliita teloitusmenetelmiä käytetä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä eettinen ratkaisu, eikä välttämättä järkevinkään. Ensiksikin koskaan ei voida olla täysin varmoja siitä, onko joku ihminen oikeasti tehnyt rikoksen vai onko hänet esim. lavastettu. Lisäksi kuolemanrangaistus aiheuttaa lukuisia epäsuoria ongelmia: se voi olla tuhoisa tuomitun läheisille ja se on erittäin tehokas keino varmistaa, että syytetty tekee kaikkensa, jottei jäisi kiinni: tarvittaessa tappaa muutaman ihmisen yrittäessään paeta - sillä mitä menetettävää hänellä on? Käytäntö on myös osoittanut, ettei eettisesti (?) toteutettu kuolemantuomio olekaan niin halpa kuin kuvitellaan. Yhdysvalloissa kuolemantuomion hinta kaikkine oikeudenkäynteineen nousee elinikäisen vankeusrangaistuksen hintaa korkeammaksi. Onhan se ehkä halpaa, jos ilman kunnollisia selvityksiä pistetään kirveellä saunan takana nirri pois, mutta siitä onkin sitten oikeusvaltio aika kaukana.