Puhevuoro tekijänoikeuksista

Aion nyt näinä aikoina, joina tekijänoikeuksien valvontaa laajentavat lakiesityksen ACTA ja SOPA ovat saaneet runsaasti vastustusta, ottaa kenties hieman epäsuositun kannan: tekijänoikeuslainsäädännön ja korvausmaksujen puolesta. En nyt muista, millä nimellä noita korvausmaksuja virallisesti kutsutaan, mutta tarkoitan siis piratismista aiheutuvien tappioiden osittaista korvaamista sisällöntuottajille korvausmaksujen puitteissa.

Eräät kansalaistahot, kuten äänekkäimpinä Piraattipuolue ja Effi (Electronic Frontier Finland ry), ovat rummuttaneet voimakkaasti tekijänoikeuslainsäädännön laajempaa implementointia vastaan ja ovat itse asiassa esittäneet kannanottoja tekijänoikeuslainsäädännön supistamisen puolesta. Lisäksi Effi vastustaa ohjelmistopatentteja ja Piraattipuolue lääkepatentteja. Perusteluina ovat yleensä toimineet mm. yksityisyyden suoja, sananvapaus, ettei kopiointi ole "keneltäkään pois", epäkaupallinen käyttö sekä innovaatioiden nopeampi leviäminen ilman rajoitteita (kuten patentit ja käyttömaksut). Näistä perusteluista puhtaasti epäkaupalliseen käyttöön menevien innovaatioiden poistaminen tekijänoikeuslainsäädännön piiristä on aidosti järkevä ehdotus, mutta siihenkin liittyy käytännön määrittelyongelmia. Muut perustelut, sen sijaan, ovat enemmän tai vähemmän ontuvia.

Sähköisten tuotteiden markkinat eroavat kiinteiden tavaroiden markkinoista siinä, että sähköisen tuotteen monistaminen on täysin ilmaista. Taloustieteen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että yhden lisätuotteen tuottamisen rajakustannus on pyöreä nolla. Kivaa ja tehokasta! Onhan se, mutta samalla myös tuotteen hinta asettuu tällöin vapailla markkinoilla nollaksi, koska kuka tahansa "jälleenmyyjä" voi monistaa tuotetta mielin määrin. Lopputulos on se, että ilman säätelyä ei tällaisia tuotteita kannata valmistaa ollenkaan, sillä vaikka tuotantomäärään sidotut kustannukset ovat nolla, sisältyy toimintaan erittäin merkittäviä kiinteitä kustannuksia: monien sähköisten tuotteiden, kuten elokuvien ja pelien, kohdalla suorastaan valtavan suuria. Sama pätee muuten lääketuotantoon: itse pilleri on halpa, mutta tuotekehitys kallis (siksi lääkepatentit ovat välttämättömiä uusien lääkkeiden kehittelyn kannalta). En nyt väitä, että piratismi johtaisi sähköisen sisällöntuotannon absoluuttiseen loppumiseen, mutta väitän, että piratismi heikentää sitä merkittävästi.

On selvää, etteivät tällaiset markkinat voisi toimia, jollei tuotteen monistamista oltaisi rajoitettu mitenkään tai jollei sisällöntuottajien kustannuksia korvata jollain muulla tavalla. Jälkimmäinen ilmeisesti on myös tekijänoikeuksien vastustajien tavoite. Valitettavasti tällaisilla ratkaisuilla on tapana toimia sangen huonosti. Nämä ratkaisut voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan: pakolliset ja vapaaehtoiset. Alan "aktivistit" rummuttavat vapaaehtoisten korvausten puolesta. Idealisoidaan kauniisti, että sitten kun lataat koneelle jotain mistä pidät niin maksat vapaaehtoisia fanimaksuja. Tällaisiahan on, mutta itse en tunne ketään, joka näitä maksuja olisi maksanut. Sitä paitsi näillä katetaan lähinnä harrastustasolla toimivien henkilöiden työpanosta, joka niinikään perustuu suurimmaksi osaksi omaan kiinnostukseen. Valitettava tosiasia on se, ettei mitään suurempaa investointia ja työpanosta vaativaa projektia voida viedä läpi pelkästään vapaaehtoisilla fanimaksuilla - riski kasvaisi aivan liian suureksi suhteessa vaatimattomaan tuottoon. Etukäteen vapaaehtoisissa perittävissä maksuissa taas on myös ongelmia: nämä pakottavat "ostamaan sikaa säkissä" sekä kannustavat suunnattomasti vapaamatkustamaan, kun tuote tulee maksoit tai et.

Sitten jäljelle jäävät pakolliset maksut, mitkä teoriassa mahdollistaisivat vapaan tiedonlevityksen ilman patenttaja ja maksuja. Paitsi ainiin: eihän tämäkään piraattiaktivisteille kelpaa. Kaikki kun pitää saada ilmaiseksi. Lisäksi kokonaan kollektiivisesti kerättyihin maksuihin liittyvät olennaisesti suunnitelmatalouden ongelmat: tehottomuus hintainformaation puutteessa, tuotannon allokoitumien vääriin tuotteisiin, laadun heikkeneminen, jne. Tällaisten maksujen kerääminen on myös ongelma: keiden taskusta nämä lisäverot maksettaisiin? Kaikki eivät sähköisiä tuotteita käytä, joten olisi epäoikeudenmukaista, jos kaikki joutuisivat niistä maksamaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään yleishyödyllinen julkispalvelu, vaan puhdas kulutustuote. Jos ja kun tällaisen veron kohderyhmää rajattaisiin, niin miten se tehtäisiin? Kaikki, joilla on Internet? Kaikki joilla on tietokone? Tiedonsiirron mukaan?

Eräs ehdotus ratkaista dilemma on lisäksi se, että sisällöntuottajat saavat voittonsa oheismaksuilla kuten artisti konserteilla ja vihainen lintu pehmoleluilla. Voihan näinkin joissain tapauksissa olla, mutta silloin kyllä maksetaan jostain ihan muusta, mistä ehkä haluttaisiin. Silloin se tulisi valitettavan varmasti näkymään myös laadussa. Ei kukaan tee 100 miljoonan euron laadukasta elokuvaprojektia vain lelukauppaa ja julisteenmyyntiä varten. Silloin painopiste luonnostaan siirtyisi elektronisesta sisällöntuotannosta kohti sitä oheiskrääsää, josta tulisikin se pääasia, ei sisällöstä. Sitten me, jotka emme niin oheiskrääsästä välitä, mutta olemme valmiita maksamaan itse sisällöstä, saisimme nuolla vain murusia. Vaikkain ilmaiseksi, mutta emme saisi silti sitä, mitä haluamme: laadukkaita elokuvia, pelejä, ohjelmistoja, musiikkia, etc. Sellaisenkin väitteen olen kuullut, että piratismi olisi hyväksi joillekin sisällöntuottajille ilmaisen mainoksen takia. Joskus näin voi ollakin, mutta eikö saman asian voisi tehdä myös laillisten kanavien kautta? Sitten vielä yksi klassikkoargumentti: ei se taiteilija/muusikko/sisälöntuottaja kuitenkaan hyödy tekijänoikeuksien vahvistamisesta mitään, kun kaikki menee levy-yhtiöille. Periaatteessa oikeastaan totta, mutta eivätpä levy-yhtiötkään pitkällä aikavälillä siitä hyödy, kun uusia kilpailijoita astuu apajille. Se, joka viime kädessä tekijänoikeuksistä hyötyy, on kuluttaja.

Näistä syistä olen vahvasti sitä mieltä, että tekijänoikeus- ja patenttilainsäädäntö tulee säilyttää. Sen valvonta on toki vaikeaa, mutta ei ennenkään rikosta toimintaa ole perusteltu sillä, ettei sitä saisi valvoa. Kansainväliset sopimukset tekijänoikeuksien suojelemisesta mahdollistavat laittomaan toimintaan syyllistyneiden Internet-sivujen poistamiset tehokkaammin, kun sivustot eivät enää voikkaan selviytyä vain vaihtamalla kotimaata. Joku mainitsi joskus, ettei Internet-sivustoilla saisi olla vastuuta käyttäjiensä tekemisistä. Mielestäni saa hyvin olla, mikäli Internet-sivustoa käytetään tieten tahtoen yleisesti laittomaan tarkoitukseen. Yksittäinen korvausjahti lienee varsin turhaa, mutta suurien toimijoiden kitkemisellä voi olla merkittäviä vaikutuksia piratismin ehkäisemiseksi. Lisäksi suosittelisin päättäjiä harkitsemaan pakollisten korvaus/hyvitysmaksujen osittaista käyttöönottoa. Sillä voitaisiin korvata sähköisen materiaalin aloille niihin kohdistuvat menetykset, mikä näkyisi erityisesti lisääntyvässä sisältötarjonnassa. Hyvitykset voitaisiin rahoittaa esim. elektronisen sisällön seuraamisen mahdollistavien tuotteiden ALV-maksujen yhteydessä, mikäli ne pidettäisiin kohtuullisen kokoisina. Lisäksi heitän palloa kaikille vihertävästi ajatteleville: ette kai halua, että hiilijalanjäljeltään pieni sähköinen sisältö korvataan ympäristöä kuluttavilla fyysisellä tuotteilla vain tekijänoikeuksien puutteen takia?