En ymmärrä, miksi joillekin uusliberalisteille tuntuu olevan niin tavattoman vaikeaa ymmärtää sanaa "kehitys". Siis KEHITYS, ei elatus. Puhun siis kehitysavusta. Viime aikoina uusliberaalin oikeiston suunnasta on kuulunut entistä enemmän soraääniä kahitysapua vastaan, esimerkiksi Kokoomusnuorten puheenjohtajan Wille Rydmanin puheet mediassa. Heidän puolustuksekseen täytyy todeta, etteivät he (ainakaan omien sanojensa mukaan) vastusta kehitysapua itsekkäistä syistä, vaan siksi, että he kokevat sen hyödyttömäksi, tai jopa haitalliseksi, kehitysmaiden kehitykselle. Epäilen kuitenkin suuresti, tietävätkö he, mistä he puhuvat.
Kuten jo alussa totesin, kehitysavun tarkoitus on olla nimensä mukaisesti kehitysapua, ei elatusapua. Kehitysavun tarkoitus on tukea köyhien maiden kehitystä koulutuksen, infrastruktuurin, valistuksen ja taloudellisen tuotantomenetelmien tuen avulla. Siihen liittyy varmasti paljon tehottomuutta ja korruptiota, mutten millään kykene ymmärtämään, miksi kaikki kehitysapu olisi automaattisesti haitallista, eikä mitenkään kohdennettavissa nykyistä paremmin. Onhan se helppo sanoa, että me autetaan tekemättä mitään.
Uusliberalistien kritiikin ydin on taloudellinen: katsotaan, ettei kehitysapu luo kannustimia, jos tuotteita lähetetään ilmaiseksi ja paikalliset markkinat vain kärsivät. Tässä kohtaa tämä kritiikki tekee kuitenkin olennaisen virheen: miksi kaikki kehitysapu muka olisi ja voisi olla vain länsimaissa valmistettujen tuotteiden lähettämistä kehitysmaihin? Emme elä enää 80-luvulla ja uskon, että lähes jokainen ymmärtää, ettei se ole hedelmällisin mahdollinen tapa auttaa. En tunne tarkalleen nykyisen kehitysavun kohdentumista, mutta olen 99% varma, ettei se kohdistu läheskään suurimmaksi osaksi yllä mainittuun tuotteiden ilmaisvientiin. Olen itsekin sitä mieltä, että puhdas ruoka-apu mm. on ongelmallinen siksi, että se tuppaa lisäämään väestönkasvua, poislukien väliaikainen kriisiapu. Mutta kuten vanha sanonta sanoo: "Anna miehelle kala, niin elätät häntä päivän. Opeta hänet kalastamaan, niin elätät hänet loppuiäksi." Modernissa kehitysavussa onkin kyse juuri tästä kalastamaan opettamisesta. Kun uusliberaalien logiikan mukaan kaikki ulkoa tuleva tulo tuntuu olen pahasta, niin miten sitten on mahdollista, että länsimaat alunperin rikastuivat juuri kehitysmaiden kullalla? Eikös sen olisi pitänyt vain johtaa saamattomuuteen ja laiskuuteen länsimaissa?
Koulutuksen ja sivistyksen vienti ei avaa kehitysmaille ainoastaan mahdollisuuksia niiden taloudelliseen kehitykseen. Se on myös tärkein keino vaikuttaa ihmisoikeusongelmiin, esimerkiksi naisten asemaan. Tasa-arvo saavuttettiin länsimaissakin juuri koulutuksen luoman sivistyksen kautta. En usko, että kehitysmaat ovat tässä suhteessa mitenkään erilaisia. Sekään ei ole välttämättä tasa-arvon leviämisen este, etteivät naiset esim. monissa arabimaissa saa osallistua koulutukseen. Uskon vahvasti, että pitkällä aikavälillä sivistyneistön laajeneminen laajentaa vapauden myös naisten piiriin. Uskontokaan ei ole arabimaissa, eikä muuallakaan, mikään este, sillä esim. naisten asema ei perustu islamiin vaan heimoperinteisiin. Islam on tasa-arvon kehitykselle aivan yhtä suuri este kuin kristinuskokin, kummankin uskonnon opinkappaleet huomioiden. Amerikkalaiset tykkiveneet Persianlahdella taas pikemminkin heikentävät tätä sivistyksen ja vapauden syntyä voimistaen uhkakuvia ja konservatiivisten liikkeiden kannatusta koko Lähi-idässä, kuin vahvistavat sitä.
Tavataan siis kaikki yhdessä KE-HI-TYS-apu. Se ei ole sama kuin elatusapu. Jos kehitysavun kohdennuksessa taas on ongelmia, oikea ratkaisu on lisätä varoja niiden kohdentumisen valvomiseen. Talous ei todellakaan ole niin mustavalkoinen, ettei sen kehitystä voisi tukea ulkopuolelta. Kysymys on vain siitä, miten se tehdään oikein. Länsimaisina ihmisinä me kaikki olemme saaneet hyötymme 1600-1800-lukujen kolonialismista ja imperialismista vähintäänkin välillisesti. Suomen vanhimmat merkittävät teollisuuslaitokset, mm. Finlayson, ovat perustettu suurelta osin imperialististen maiden kansalaisten sijoituksilla. Täten katson, että meillä on moraalinen velvollisuus ontaa ainakin osa siitä hyödystä niille, joita historiamme seuraukset nykyään vahingoittavat.
Milloinkahan Suomen kehitysavun osuus nostetaan YK:n suosittelemaan 0,7 % BKT:sta? Opiskelijalle se tarkoittaa keskimäärin 5,7 euroa kuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti