Kokoomusnuoret pelaavat itsensä paitsioon

Kokoomuksen nuorten liitosta aka Kokoomusnuorista on tullut Suomeen uusi äärioikeisto. Onhan se toki siinä mielessä ymmärrettävää, ettei Suomessa muuta varsinaisesti raadikaalin oikeistolaisena pidettävää merkittävää liikettä ole kun populistienkin suosio kanavoituu keskusta-vasemmistolaisiin Perussuomalaisiin. Muutos tapahtui nähdäkseni Kokoomusnuorten valittua konservatiivisen uusliberalistin Wille Rydmanin puheenjohtajakseen vuonna 2010.

Nykyisellään Kokoomuksen nuorten liiton tavoitteet eroavat radikaalisti kaikista muista poliittisista nuoriso- ja opiskelijajärjestöistä - sekä poliittisista puolueista. Kokoomusnuoret kannattavat mm. 20-40% leikkausta julkisen sektorin menoihin, siirtymistä alhaiseen tasaveroon, palkkaneuvottelujen hajottamista työpaikkatasolle, työntekijän irtisanomisturvan heikentämistä, turvapaikanhakijoiden toimeentulotuesta luopumista, useamman kuin yhden korkeakoulututkinnon tekemistä maksulliseksi, kuntien valtiontukien leikkausta, kehitysavun lakkauttamista (myös kansalaisjärjestöjen tuki), EU:n kehittämistä kohti liittovaltiota lakkauttamalla ministerineuvoston (jäsenmaiden ensisijainen vaikutuskanava EU:ssa), Suomen liittymistä NATO:on ensi vaalikaudella, YLE:n ja VR:n yksityistämistä ja jopa tieverkon ylläpidon lakkauttamista haja-asutusalueilta! Jokainen osaa varmasti tehdä näistä vaatimuksista omat johtopäätöksensä, joten en käy niitä tässä suuremmin erittelemään. VR:n yksityistäminen saattaa kuulostaa houkuttelevalta, mutta se tuskin ratkaisisi Suomen junaverkon ongelmia, sillä kilpailua ei siltikään pääsisi syntymään.

Kaikessa karmivuudessaan Kokoomusnuorten tavoiteohjelma ja retoriikka ovat omiaan ajamaan Kokoomusnuoret poliittiseen paitsioon, jossa kukaan ei halua tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Tässä ollaan aika kaukana perinteisestä kokoomuslaisesta maltillisesta sosiaaliliberalismista, jota pääpuolekin pääasiassa edustaa. Onko tämä merkki siitä, että Suomen oikeistossa ollaan siirtymässä merkittävästi enemmän oikealle kohti markkinavetoista yksisilmäistä uusliberalismia? Ovatko tämän ohjelman takana olevat ihmiset tulevaisuuden voimahahmoja yhdessä Suomen suurista puolueista? Onneksi ei välttämättä, mutta selvää oikeiston radikalisoitumista on kuitenkin ilmassa.

Vihreitä työväenpuolueita vai isänmaallisia ympäristöpuolueita?

Vihreät De Gröna avasi jälleen Suomen puolueiden imagopelin uudella logollaan, jossa komeilee Suomi-leijona. Varsin mielenkiintoinen ja yllättävä valinta todellakin. Odottelen innolla, leviävätkö leijonakorut ja -tatuoinnit nyt suureen suosioon vihreiden kannattajien keskuudessa.

Mutta asiaan: viime aikoina Suomen poliittisessa kentässä on haettu erilaisilla imagokampanjoilla suosiota ilmeisen kaukaa omista perinteisistä kannattajista. Pelin avasi kokoomus julistautumalla työväenpuolueeksi ja myöhemmin vihreäksi puolueeksi. vasemmistoliitto julistautui punavihreäksi ja nyt vihreät... isänmaalliseksi? Näistä imagotempuista ainut uskottava on vasemmistoliiton punavihreys, sillä vihreät arvot on kuuluneet puolueen ohjelmaan jo pitempään, vaikkakin vasureiden ay-savupiipunhalaajasiipi ei sitä helpolla nielekkään. En epäile etteikö kokoomuksestakin löytyisi vihreitä arvoja, mutta ainakin nykyinen hallitus on ollut poikkeuksellisen ympäristönsuojelunvastainen, enkä puhu nyt ydinvoimasta. Työväenpuolue-kokoomus taas kuulostaa lähinnä naurettavalta.

Vihreiden avaus on taas lähinnä hämmentävä. "Uusi Suomi" -ilmauksen voi helposti tulkita muutosmyönteiseksi, mutta entä perinteisiä arvoja edustava Suomi-leijona? Ilmeisesti vihreät haluavat provosoida konservatiiveja ja maahanmuuttovastaisia, mikä tuo logolle tiettyä huumoriarvoa. Tuntuu kuitenkin hiukan oudolta, jos puolueen logon ainut merkitys on vastapuolen provosointi käyttämällä heidän symboliikkaansa. Pahoin pelkään, että vihreiden tempaus saa vihreät näyttämään lähinnä epätoivoisilta perussuomalaisten edessä.

Tätä koko imagotemppuilubuumia on edeltänyt pitkä purnaus siitä, että Suomen puolueet muistuttavat liikaa tosiaan. Ei tämä ilmeisesti liikkuvien äänestäjien kannatuksen tavoitteluun pyrkivä äänestäjien hämmennys ainakaan paranna asiaa tai lisää perinteisten puolueiden legimiteettiä äänestäjien joukossa. Ennemminkin toivoisin, että puolueet ottaisivat selkeämmän kannan omien ydinkysymystensä ajamisessa. SDP alkaa hiljalleen palailla juurilleen Lipposen oikeistodemarikaudelta. Vihreät on selkeästi liberaali ympäristöpuolue, eikä imagotempuilla muuksi muutu. Samoin on kokoomuskin Suomen ainoa varteenotettava oikeistopuolue, eikä varmasti ole liikkumassa vasemmalla työväenpuolue-tempauksestaan huolimatta. Keskustasta en ole koskaan oikein tajunnut, mitä se edustaa, mutta eipähän tuo ole toisaalta yrittänytkään olla mitään muutakaan. Jotta ihmisten luottamus ja kiinnostus politiikkaa kohtaan palautuisi edes osittain, pitäisin hyvin suotavana, että puolueet uskaltaisivat rohkeasti edustaa omaa ideologiaansa, eivätkä yrittäisi jatkuvasti häivyttää sitä piiloon.